8 näkökulmaa syvään sisäiseen työhön -
Tie henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun
Tie henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun
Osa 6 8:sta: Psykologisen joustavuuden lisääminen, myös psykedeelien avulla?
9. marraskuuta 2022
Tämä on kuudes osa kahdeksanosaisesta sarjasta, joka käsittelee syvää sisäistä työtä Evolute Institutessa. Muut osat löytyvät osoitteesta:
- 1 artikla: Sisäisen vapautemme lisääminen
- 2 artikla: Siirtyminen korkeampaan ajattelutapaan
- 3 artikla: Yhteyden katkeamisesta yhteyden palauttamiseen ja trauman käsittelyyn
- 4 artikla: Psykologisten haavojen parantaminen ja surutyö
- 5 artikla: Kulttuurisen ehdollistumisen voittaminen
- 6 artikla: Psykologisen joustavuuden lisääminen
- 7 artikla: Integraation edistäminen psykedeelisen työn kautta ja sen ulkopuolella
- 8 artikla: Viisauden hankkiminen hyvää elämää varten
Kolme erilaista minää
Tässä artikkelissa haluamme tarkastella syvää sisäistä työtä psykologisen joustavuuden lisäämisen näkökulmasta.
PhD Steven Hayes, kognitiivisen käyttäytymisterapian (CBT) niin sanotun kolmannen aallon henkinen kummisetä, on kirjoittanut laajasti CBT:n voimasta lisätä psykologista joustavuutta osana terapeuttisten ja valmennusprosessien edellyttämää toimintaa.[1]
Psykologinen joustavuus on keskeinen käsite kehittyneimmässä CBT:ssä ja henkilökohtaisessa kehityksessä yleensä, mutta mitä se tarkalleen ottaen on?
Yksinkertaisesti sanottuna psykologinen joustavuus on kykyä tuntea ja ajatella avoimesti, osallistua vapaaehtoisesti ja tietoisesti nykyhetken kokemukseen. Sen avulla voit siirtää elämääsi sinulle tärkeisiin suuntiin - pitkälti luomalla tapoja, joiden avulla voit elää elämääsi arvojesi ja pyrkimystesi mukaisesti. Lisäksi psykologisessa joustavuudessa on kyse siitä, että opit, ettet käänny pois siitä, mikä on tuskallista, vaan käännyt kohti kärsimystäsi, mikä luo perustan elämälle, joka on täynnä merkitystä ja tarkoitusta.
Psykologisen joustavuuden ymmärtämisen kannalta on arvokasta ymmärtää se, mitä Steven Hayes kutsuu kolmeksi erilaiseksi minän "lajiksi":
Käsitteellistetty minä - minä-sisältöön perustuva minä
Kokemuksellinen minä - minä prosessina - ja
- Näkökulman ottava minä - minä kontekstina.
Käsitteellistetty minä - minä-sisältöön perustuva minä
Ensimmäinen minä, käsitteellistetty minä (self-as-content), on itsetarina, joka koostuu arvioiduista mieltymyksistä, historiasta, piirteistä ja attribuuteista, joiden sanotaan määrittelevän ihmisen itsensä erityisesti muihin verrattuna. Se edustaa tarinaa siitä, kuka luulet olevasi ja keitä muut ovat suhteessa sinuun. Monissa henkisissä koulukunnissa siihen viitataan "egona". Esimerkkejä voivat olla: "Olen loistava kuljettaja", "En ole sosiaalinen ihminen", "Olen ystävällinen ja antelias" tai "Olen syntynyt johtajaksi". Ongelma ei ole minäkertomuksen olemassaolo, koska meillä kaikilla on sellainen ja me jopa tarvitsemme sitä yksilöityäksemme. Ongelma on silloin, kun sulautumme tähän jatkuvaan tarinankerrontaan ja samaistumme siihen siinä määrin, että suurin osa elämämme energiasta kuluu tuon tarinan valvomiseen ja puolustamiseen tai kun tarina rajoittaa ja on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Päädymme keskittymään liikaa sen seuraamiseen, elämmekö oman tarinamme mukaisesti ja uskovatko muut siihen. Tällainen kiihkeä keskittyminen omaan tarinaan ja sen puolustaminen aiheuttaa suurimman osan tarpeettomasta kärsimyksestä, ja siitä voi seurata jopa mielenterveysongelmia.
Kuva: Nong V Unsplashissa.
Kokemuksellinen minuus - minuus prosessina.
Toinen minä, kokemuksellinen minä (minä-prosessina), edustaa tietoisuuttasi nykyisestä kokemuksestasi. Se on jatkuva osallistumisprosessi, kokemusten käsittelystä ja jakamisesta hetkestä toiseen. Esimerkkejä voisivat olla: "Näen punaisen auton edessäni", "Olen surullinen", "Ajattelen isääni ja sitä, miten hän aina vei minut mukaansa urheilupeleihin".
Tnäkökulman ottava minä - minä kontekstina.
Kolmas minuus, näkökulman ottava minuus (minuus kontekstina), on verbaalinen "minä/täällä/nykyhetkessä" -näkökulma tai näkökulma, josta käsin havaintoja tehdään. Tämä voi olla esimerkiksi lausunto kuten "Minussa on osa, joka ajattelee, etten ole tarpeeksi hyvä". Se on myös todellisen tila- ja prosessitietoisuuden lähtökohta, joka voisi näkyä sellaisissa lausumissa kuin "Koen itseni usein alakuloiseksi", "Minulla on viime aikoina ollut toistuvia ajatuksia ja tunteita siitä, etten ole tarpeeksi hyvä" tai "Mietin, pitäisikö minun lopettaa tämä työ, kun otetaan huomioon, että siellä eletty kulttuuri ei enää vastaa arvojani". Näkökulman ottava minuus on kiistatta kaikkein merkityksellisin minuus psykologisen joustavuuden ymmärtämisen kannalta.
Näkeminen uusin silmin
"Todellinen löytöretki ei ole uusien maisemien etsimistä vaan uusien silmien hankkimista."
- Marcel Proust
Kuva: v2osk Unsplashissa.
Yksi Evolute-instituutissa tekemämme työn keskeisistä periaatteista on, että muuttuneiden tajunnantilojen (ASC) kokemuksen kautta, esimerkiksi hengitystyön, meditaation tai psykedeelisen työskentelyn erityismuotojen avulla, saat mahdollisuuden astua ulos tavallisesta "näkökulman ottavasta itsestäsi" (tavallisesta "minästäsi kontekstina") ja nähdä itsesi ja ympäröivän maailman uusin silmin. Tämä antaa ainutlaatuisen tilaisuuden avata uusia väyliä käsitellä aktiivisesti sitä, mitä on käsiteltävä (esim. tähän asti tiedostamatonta, energeettisesti latautunutta materiaalia), ja päivittää tarinoita, joita pidät itsestäsi. Kun "palaat" tuosta muuntuneesta tilasta, sinulla saattaa olla uudistunut tai laajentunut käsitys itsestäsi ja erilainen käsitys siitä, kuka luulet olevasi. Muuttuneet tajunnantilat - jos niitä käytetään tarkoituksellisesti ja sopivissa ympäristöissä - voivat auttaa vahvistamaan tai laajentamaan perspektiiviä ottavaa minäämme. Joissakin tapauksissa se saattaa jopa auttaa kokemaan itsemme enemmän oman kokemuksemme kontekstina (tämä vastaa konstruktiotietoisuutta, johon pääsemme käsiksi Martin Permantierin ajattelutapamallin systeemi-autonomisessa ajattelutavassa, jota käsitellään kirjassa 2 artikla tämän 8-osaisen sarjan).
Lisäksi syvällinen kokemus muuntuneissa tajunnantiloissa, kuten psilosybiinitryffeleiden avulla, voi löysätä tiukan otteen negatiivisista tai rajoittavista itsetarinoista, joita uskomme itsestämme todeksi. Teknisemmin ilmaistuna identifikaatiot käsitteellistettyyn minään (minuus tietynlaisena sisältönä tai tarinana, esimerkiksi ääritapauksissa sellaiset itseuskomukset kuin "olen luuseri" tai "olen suurin") nesteytyvät, ja tila uusille kertomuksille ja uudelle itseymmärrykselle voi avautua. Tämä tapahtuu osittain, mutta ei yksinomaan, siirtymällä käsitteellistetystä minästä kohti kokevaa minää (minää prosessina), joka on aistittavissa oleva prosessi, joka kehittyy hetkestä toiseen ja joka on ankkuroitunut aivojemme ruumiilliseen oikeaan aivopuoliskoon (ks. tämän sarjan artikkeli 5, jossa keskitytään "kulttuurisen ehdollistumisen voittaminen"). Sen sijaan, että luottaisimme kiinteään käsitykseen siitä, keitä luulemme olevamme (ylhäältä alaspäin tuleva tieto), annamme itsemme olla täysin läsnä tässä hetkessä. Näin voimme vastaanottaa uutta (alhaalta ylöspäin suuntautuvaa) tietoa ja näin kutoa uuden, elämää vahvistavan minäkertomuksen. Psykologinen joustavuutesi laajenee.
Anna kiinalainen Hexaflex
Steven Hayesin kuuluisan hexaflex-mallin uusin muotoilu.[2] - "kiinalainen heksaflex" (ks. kuva 1) - antaa meille toisen näkökulman syvään sisäiseen työhön, jota edistämme. Voisi sanoa, että työmme auttaa ihmisiä siirtymään
- jäykästä menneisyyteen ja tulevaisuuteen kiinnitettävästä huomiosta nykyhetkessä olemiseen.: Voimme suunnata huomiomme tarkoituksellisesti sen sijaan, että käyttäisimme pelkkää tapaa tai keskittyisimme menneisyyteen/nykyisyyteen, ja huomata, mitä on läsnä tässä ja nyt, sisällä ja ulkona.
- välttelystä hyväksymiseen: sallimme itsemme tuntea, vaikka tunteet olisivat tuskallisia tai aiheuttaisivat haavoittuvuuden tunnetta.
- fuusiosta defuusioon: sen sijaan, että samaistumme ja kirjaimellisesti sulautuisimme mielemme höpötyksiin (esim. ajatuksiin), näemme ajatuksemme ja käyttäytymisemme riittävän etäältä (defuusio), jotta voimme tietoisesti ja harkitusti valita, miten elämme elämäämme.
- käsitteellisestä minästä kokevaan minään: huomaamme tarinan, jonka olemme rakentaneet itsestämme, saamme perspektiiviä siihen ja saamme takaisin tietoisuuden siitä, mitä elämä haluaa meiltä nykyhetkessä.
- epäselvistä arvoista valittuihin arvoihin: opimme valitsemaan ne olemisen ja tekemisen ominaisuudet, joita kohti haluamme kehittyä henkilökohtaisella ja johtajan tasolla.
- tehottomasta ja harhaanjohtavasta toiminnasta sitoutuneeseen toimintaan.: ihmisinä ja johtajina voimme luoda tapoja, jotka ovat linjassa ydinarvojemme kanssa.
Kuva: Journal of Contextual Behavioral Science (Kontekstuaalisen käyttäytymistieteen aikakauskirja) [2].
Tietoisuutemme lisäämisen polku (perspektiiviä ottava minä) on polku, jolla kehitämme havainnointi- tai todistuskykyämme omia (ja muiden ihmisten) sisäisiä prosessejamme kohtaan. ACT:ssä tätä kutsutaan "defuusioksi", voisi myös sanoa disidentifioitumiseksi käsitteellistetystä minästä, tai kuten viisausperinteissä sanotaan: tietoiseksi tulemiseksi tai - tietyn kynnyksen ylitettyään - "heräämiseksi". Kuten viisausopettaja Thomas Hübl[3] huomauttaa: tietoinen prosessi pidetään tilassa. Luomme tilaa tunteen, ajatuskuvion/uskomuksen tai somaattisen kuvion ympärille ja siten tietoisuutta siitä ja autamme siten nesteyttämään/sulattamaan sen.
Kuinka joustava olet psykologisesti?
Joskus meillä on taipumus ajatella, että nämä psykologisen tutkimuksen abstrakteilta tuntuvat käsitteet eivät ole kovin merkityksellisiä organisaatioissa työskentelevien tai niitä johtavien "toimivien" ihmisten elämässä. Psykologisen joustavuuden tapauksessa on kuitenkin selvää, että useimmilla meistä on parantamisen varaa, jotta joustavuusprosessit tai -ulottuvuudet olisivat vähemmän jäykkiä ja joustavampia.
Seuraavassa on muutamia kysymyksiä, joita voit kysyä itseltäsi tarkistaaksesi, voitko lisätä psykologista joustavuuttasi:
- Huomaatko, ettet pysty tai halua muuttaa käyttäytymistäsi, joka selvästi aiheuttaa vaikeuksia elämääsi?
- Onko sinulla taipumusta välttää kivuliaita tilanteita sen sijaan, että käsittelisit niitä?
- Jäätkö usein kiinni ajatussilmukoihin siitä, "mitä oli" tai "mitä voisi olla"?
- Oletko usein elämässäsi pitänyt kiinni jostakin ajatuksesta, mielipiteestä tai käyttäytymisestä, vaikka syvempi osa sinusta ei oikeastaan uskoisi siihen (enää)?
- Kuinka vaikeaa sinun olisi päästää irti mieluisasta tarinasta, jonka kerrot itsestäsi?
- Hukutko joskus voimakkaaseen tunteeseen (esim. raivoon, suruun) ja unohdat kaiken muun?
Useimmat ihmiset vastaavat todennäköisesti "kyllä", "joskus" tai "vaikeaa" yhteen tai useampaan näistä kysymyksistä. Psykologinen joustavuus auttaa meitä käsittelemään joskus haastavaa ihmisluontoamme ja kokemuksiamme, joten kannattaa luoda tilaa ja aikaa sen työstämiselle.
Voivatko psykedeelit parantaa psykologista joustavuutta?
Psykedeelit ovat osoittautuneet lupaaviksi psykologisen joustavuuden lisääjiksi. Näillä aineilla, kuten psilosybiinisienillä tai LSD:llä, on mahdollisuus purkaa jäykkiä ajattelumalleja ja avata uusia näkökulmia. Muokkaamalla aivojen serotoniinireseptoreita psykedeelit voivat saada aikaan syvällisen muuntuneen tajunnantilan, joka edistää itsetutkiskelua ja itsereflektiota. Tämä muuttunut tila johtaa usein egon rajojen löystymiseen, jolloin yksilöt voivat tutkia ajatuksiaan, tunteitaan ja uskomuksiaan entistä selkeämmin ja objektiivisemmin. Psykedeelisen matkan aikana koettu lisääntynyt yhteenkuuluvuuden tunne voi myös edistää empatiaa ja myötätuntoa, mikä lisää ymmärrystä muita kohtaan. Lisäksi psykedeelit voivat helpottaa menneisyyden traumojen tai ratkaisemattomien psykologisten kysymysten uudelleen tarkastelua ja käsittelyä, mikä mahdollistaa emotionaalisen paranemisen ja henkilökohtaisen kasvun. Ei siis ole liian kaukaa haettua sanoa, että psykedeelit voivat ainutlaatuisten farmakologisten vaikutustensa (esim. aivojen lisääntynyt neuroplastisuus) ansiosta tukea yksilöitä psykologisen joustavuuden kehittämisessä ja transformatiivisen muutoksen omaksumisessa.
Psykedeeliset kokemukset voivat tarjota yksilöille syvällisiä oivalluksia ajatusten ja tunteiden katoavaisuudesta ja subjektiivisesta luonteesta, mikä helpottaa hyväksynnän ja avoimuuden kehittymistä. Tässä artikkelissa esitettyjen ACT-periaatteiden ja psykedeelillä tuettujen retriittikokemusten yhdistelmällä on mahdollisuus parantaa psykologista joustavuutta entisestään ja edistää henkilökohtaista kehitystä ja kasvua.
Psykologisen joustavuuden jälkeen haluamme keskittyä integraatioon tämän syvän sisäisen työn sarjan seuraavassa artikkelissa. Se on jatkuvaa työtä, jossa tulemme tietoiseksi ja tutkimme sitä, mitä itsessämme tapahtuu tietoisuutemme monilla tasoilla - kehossamme, tunteissamme, mielessämme ja hengessämme - ja siten sallimme liikkeen ja transformaation tapahtuvan henkilökohtaisessa ja ammatillisessa elämässämme pitkäkestoisella ja kestävällä tavalla:
Jos pidit lukemastasi ja ei ole tehnyt niin jo: tutustu tämän sarjan aiempiin artikkeleihin:
- 1 artikla: Syvällinen sisäinen työ: Miten lisätä sisäistä vapautta
- 2 artikla: Syvällinen sisäinen työ: Liikkuminen korkeampaan ajattelutapaan
- 3 artikla: Yhteyden katkeamisesta yhteyden palauttamiseen ja trauman käsittelyyn
- 4 artikla: Psykologisten haavojen parantaminen ja surutyö
- 5 artikla: Kulttuurisen ehdollistumisen voittaminen
Jos haluat olla osa uraauurtavaa ryhmää, joka koostuu yrittäjille, organisaatioiden johtajille ja päätöksentekijöille, muutosten tekijöille ja visionääreille, jotka lähtevät tälle tarkoituksellisen sisäisen työn matkalle muuttuneiden tietoisuustilojen kanssa, tutustukaa johonkin meidän psykedeeliset retriittiohjelmat tai varaa aika kartoittavalle puhelulle. Tutustumme sinuun mielellämme.
Dmitrij Achelrod PhD
Kirjoittaja
Christopher Kabakis
Dmitrij Achelrod PhD
Kirjoittaja
Christopher Kabakis
Tilaa Insights-uutiskirje
Enintään kerran kahdessa viikossa.
Kuvat
Artikkelin kansi: Kuva: Eleonora Albasi Unsplashissa.
Viitteet:
[1] Vrt. esim. Hayes, Steven C. (2019): Vapautunut mieli : Miten kääntyä kohti sitä, mikä on tärkeää. Avery Publishing.
[2] Hayes, Steven & Law, Stu & Malady, Mark & Zhuohong, Zhu & Bai, Xiaoyu. (2019). Minuuden tunteen keskeisyys psykologisen joustavuuden prosesseissa: Mitä psykedeelien neurobiologiset ja psykologiset korrelaatit viittaavat. Journal of Contextual Behavioral Science. 15. 10.1016/j.jcbs.2019.11.005.
[3] Vrt. https://thomashuebl.com/.